Toinen residenssihaastattelu vie meidät pohjoiseen. Suomalainen säveltäjä Paavo Korpijaakko on yksi kolmesta säveltäjästä, jotka osallistuvat Project Butterfly -oopperaan. Butterflyn residenssissä Gdanskissa meillä oli ilo keskustella Paavon kanssa hänen työstään Project Butterflyssa, hänen nykyisten sävellystensä erityispiirteistä sekä hänen pohdinnoistaan oopperan muutosvoimasta.

Mitkä olivat ensimmäiset vaikutelmasi opiskelijoiden kirjoittamista tarinoista?
Suomalaisissa lasten tarinoissa on paljon monipuolisuutta, jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Pidin kaikista niistä todella, mutta meidän piti tehdä lopullinen päätös. Musiikki oli toistuva ja hienostunut ajatus. On tärkeää, että ihmiset luovat uutta materiaalia, olipa se musiikkia tai kirjallisuutta, eri ikäryhmissä, jotta sukupolvien välinen vuoropuhelu voi kukoistaa. Muista, että tarina on vain taiteellisen työn lähtökohta. Se on materiaalia säveltäjälle, ja myöhemmin sävellys muuttuu materiaaliksi ohjaajalle. Luemme aina toistemme käsistä ja työskentelemme yhdessä.

Millainen oli tavata loput luovan tiimin jäsenet?
Näyttelijöiden tapaaminen oli erittäin mielenkiintoista. Tunsimme jo tiimimme: kapellimestarin, libretistin ja säveltäjän. Oli sattumaa ja kiehtovaa kuulla paikan päällä muilta säveltäjiltä, kuinka he ajattelevat hahmojaan ja kuinka muut libretistit yhdistävät ideansa säveltäjiinsä.

Haluaisin kysyä luovasta prosessistasi. Mitä olet tehnyt tähän mennessä, ja mitä vielä täytyy tehdä?
Olen juuri aloittamassa työtäni. Menetelmäni alkaa kirjoittamalla laulajille melodiat, mukaan lukien kaikki melodiat ja niiden tekstit. Sitten jäsentelen tarinan näiden linjojen ja sävelkorkeuksien avulla, minkä jälkeen lisään harmonian ja rytmirakenteen. Säveltäminen sisältää tekstuurien ja rekisterien rakentamista kerros kerrokselta. Olen jo tuottanut ensimmäisen ariettan, jota työstän parhaillaan. Työtä on vielä paljon jäljellä. Kun aloitat, sinun on tehtävä päätöksiä, jotka ensimmäisillä sävelillä avaavat ja sulkevat monia mahdollisuuksia. Sinun on oltava selvillä siitä, mihin suuntaan olet menossa.

Mitä toivot yleisön saavan tästä oopperasta, ei vain taiteelliselta kannalta, vaan myös ympäristötietoisuuden näkökulmasta?
Uusi teos herättää aina uteliaisuutta, se on jotain, mitä ei ole koskaan ennen esitetty. Säveltäjänä toivon, että yleisön mielenkiinto kestää vain yhden esityksen yli. Taiteellisesti kolmen oopperan yhdistäminen yhteen esitykseen voi olla mielenkiintoista yleisölle, tarjoten erilaisia tyylejä ja pohdintoja yhdestä aiheesta. Tämän oopperan ydin on sen moninaiset näkökulmat, jotka liittyvät kestävyyteen ja ympäristökysymyksiin. Yleisö voi nostaa kysymyksiä estetiikasta ja musiikista, ja ehkä inspiroitua miettimään omia ympäristöratkaisujaan. Toisaalta se on kuitenkin vain taidetta – kun näet oopperan, se ei tee sinusta välittömästi parempaa henkilöä ympäristönäkökulmasta. Taiteen tarkoitus on esittää kysymyksiä, ei ratkaista niitä. Mielestäni taide toimii näin.